Kirje poliitikoille

Vanhojen ikäpolvien toteuttaman kapulakielipolitikoinnin alta nousee uusi nuori polvi luonnollisempine arvoineen.
Vanhojen virheistä ollaan opittu mm. rehellisyydestä, emme tarvitse kiertoilmaisukieltä kun ei ole kierreltävää.

Meidän ei tarvitse valehdella kun puhumme totta.
Olemme oppineet että on ihmiselle terveellisempää olla rehellinen . Emme kai haluaisi esittää olevamme tyhmiä.

Kun olemme rehellisiä, voimme todeta että jokainen hallituksen jäsen saa liian paljon palkkaa.
Ei siksi, että olisimme kateellisia heidän tulojensa tähden
Vaan koska olemme ihmeissämme heidän päätöstensä edessä. Jos työmotiivi ei ole taloudellinen , itse työ tehdään paremmin.

Paikkaansa puolustavan poliitikon ei ole mahdollista tehdä todella progressiivista työtä rakkaudelliselta pohjalta koska tämä toimintatapa palvelee jo sitä herraa joka ei etsi mitään ja estää näkemästä.
Niin tekee yhtälailla mikä tahansa toimintatapa, joka haluaa pitää kiinni ansaituista eduista , luoda omat sääntönsä
ja ajatella miten itselle sopii.

Siinä yritetään istuttaa muuta maailmaa oman muotin alle, eikä itseä ympäröivään todellisuuteen.

Tehkää rakkaudelle palvelus ja lopettakaa kuoleman kumartaminen inhimillisiä ratkaisuja tehdessänne.
Enkä tarkoita tällä sitä ettei inhimillisistä arvoista tulisi välittää , vaan sitä , päinvastoin , että todellisuudessa henkilökohtaisella kuolemanpelolla on suora yhteys viettiemme kautta valintoihin joita teemme , ja jos
teemme niitä toisten puolesta , olemme psykofyysisesti
Jumalan alueella ja siksi äärimmäisen vastuullisessa asemassa.

Nuorten sukupolvien yhteiskunnallisessa ja hengellisessä tiedostamisessa on tapahtumassa maailmanlaajuisesti vallankumouksellinen murros, jota te ette näe ettekä käsitä kun teillä on niin kova kiire pitää entistäkin teennäisempää rakennelmaa kasassa.

Teidän voimasuhdetotuutenne on suora viiva.
Voi teitä, sukunne jatkajia. Ympäri mennään, tullaan
yhteen, kaikkialla on avaruus.

Mustan aukon vetovoima on verrattavissa haluun, lähietäisyydellä poliitikon haluun.
Valehtelu tukehduttaa pään ja sen sisäiset sähkövirrat.

Teomaaninen esimerkki:
Olette hyväksyneet puolestamme ruokateollisuuden geenimanipulaatiota koskevia lakeja, jotka ottavat käytännössä ihmiseltä pois vapauden valita tahtooko itse olla osallisena tällaisessa jumalattomuudessa.
Kaikenlainen geenimanipulointi on vastoin luonnollista kiertokulkua, johon ihmisen ei tulisi käydä käsiksi.
Varsinkin kun motiivina on taloudellinen hyvinvointi, voidaan katsoa että tässä yritetään ohittaa ihmisen itsensä ja koko ihmiskunnan henkinen haaste ja velvollisuus, tulla toimeen itsensä ja oman ympäristönsä kanssa.

Nuoret kyllä tulevat ja korjaavat teidän jälkenne, sen mitä on vielä korjattavaa. Te voitte aloittaa jo nyt työskentelemään sen eteen että sielunne saisivat rauhan.

Tavallinen kansalainen tekee työtä jatkuvasti egonsa kanssa selviytyessään jokapäiväisessä sosiaaliverkostossaan ja itseään ympäröivässä kontrollikoneistossa. Se on henkisesti terveellistä
käytännönharjoitusta sielullisten haasteiden arvottamisen kannalta.
Kansalaisen moraalinen silmä kehittyy.

Mutta oppaan, ison veljen, hallituksen tai ihan miten vaan täytyy olla oikeudenmukainen.
Se ei voi alentua haluissaan käytännön tasolle, antaa emootioidensa päättää valintoja toisten ihmisten puolesta.

Mitä jos Jumala olisi ailahteleva, ylpeä, vilpillinen, pelokas, turhamainen ja ahne jakaessaan meille oikeutta omantuntomme kautta? Emme voisi luottaa edes valheidemme syntyperään.

Ihminen on luomassa geeniteknologian kautta omaa syy-seurausulottuvuuttaan, missä ei ole todellisuuden kanssa mitään yhteistä, paitsi verrokkina syvemmän asteen vääristymästä.

Seuraukset ovat arvaamattomia, niin kuin valheen yleensäkin.
Raskasta on kantaa avaruus ihmisen omissa käsissä.
Olemisen tiheys harvenee, painovoima kasvaa, vaikeus valintojen välillä.

Ilman korkeampaa moraalista verrokkia meillä ei ole absoluuttista ihannetta johon suhteuttaa itsemme ja toimintamme nykyhetkessä.
Meiltä puuttuu kestävä pyrkimys jota kohti ojentua teoissamme ja jolta ottaa vastaan armo epätäydellisyydessämme.
Armo on kuitenkin hyödytön, jos emme osaa pitää sitä hyvänä ja vaihtelemme pyrkimyksiämme korkeamman kustannuksella.
Kun tutkimme syvällisesti irrallisia toimintamme motiiveja, voimme päätellä onko niiden takana yhteinen hyvä vai henkilökohtainen etu.
Tavallisen kansalaisen täytyy tutkia hyvin paljon toimintansa motiiveja selviytyäkseen järjissään jokapäiväisen elämän luomissa puitteissa.
Tämä kehittää ihmiselle itselleen eräänlaista syvällistä silmää.
Sen katse on terävä niin kuin sydän on nöyrä.



Rakkain terveisin - unennäkijä