Diagnoosi-tiede vangitsee näkemyksen ja sulkee silmät motiiveilta

Tiedemiehet etsivät,porautuvat yhä syvempään ja pienempään. Katsovat kauemmaksi koneillaan ihmetellessään ihmisyyttä ja elämää. Tämä on varsin välttämätöntä yhteisen hyvinvointimme kannalta,mutta pyhittääkö tarkoitus keinot?
Luonnontieteellinen ajattelu antaa kyllä näennäisen arvon eläin- ja kasvikunnalle, mutta nostaa loppukädessä ihmisen itsensä oman onnensa sepäksi. Toimintaan asennoiduttaessa on erinomainen lahja osata laittaa itsensä likoon ja olla siinä mielessä itsensä herra. Toiminnan takana tulisi olla myös korkeampi pyrkimys kuin ihminen itsessään.

Ajattelumalli jossa ihminen pitää itseään korkeimpana älyllisenä olentona maailmankaikkeuden toiminnan symbioosissa,antaa ihmiselle itselleen oikeuden tehdä ratkaisuja yli oman käsityskykynsä lajin selviämisen periaatteen pohjalta.

Unohdamme helposti oman kuolemanpelkomme tuoman moraalisen haasteen ja sen vaikutuksen käyttäytymiseemme.
Aivan kuin ihmisen kehitys tapahtuisi itsestään vaikka eläisimme kuin eläimet ja seuraisimme aina alhaisimpia viettejämme. Pelästymme kun meille puhutaan,vihaamme kun meitä rakastetaan,ylpeilemme kun meitä autetaan.

Nykyisyyttä palvova käsitys pitää ihmisen puutteissaan kiinni ja ansiot itsellään.
On vain nykyhetki,sen mukanaan tuomat haasteet ja niiden hallintavälineet.

Täsmälääkitys suorituskykyyn,ratkaisu "nälänhätään",vastaukset apteekista.

Monissa vakavissakin päätöksissä on näkyvissä päätöksentekijän oma ylpeys ja peesaajien ylpeä alamaisuus.

Rakkaus on näkyvissä jo ensimmäisen rna:n itseään monistavassa ominaisuudessa.

Tiedemiehet ihmettelevät mikä erityinen aine säätelee valintaa monistusvaiheessa
ja jättävät kaiken lävistävän korkeamman pyrkimyksen pois ajattelustaan tehdessään
elämää itseään koskevia hahmotelmia ja päätelmiä.

Lopputuloksena otetaan löydöt ja niiden ominaisuudet ihmisen henkilökohtaisen
hyvinvoinnin käyttöön.

Uskon kyllä että edellinen ja aina vain edellinen rakenteellinen syy-seuraussuhde pystytään
erittelemään mikroskooppisen tarkasti.

Olemme kuitenkin jo niin syvällä luonnontieteellisen ajattelun vaikutuksen alaisuudessa,että
moni todella luo arvomaailmansa ja oikeutensa sen pohjalta.
Se antaa ihmiselle käytännössä luvan tehdä viettiemme palvelemisesta henkilökohtaisen perustarpeen.
Luodaan tyhjästä ruokaa,ohitetaan meille annetut puitteet ja ansaittu voitto pysyy valtioiden eli yhtiöiden ja muun järjestäytyneen rikollisuuden kierrossa.Siis oman itseni.

Minä päästän itseeni heikotuksen,annan mustalle aukolle ruokaa,materiaalia basaariin.
Kutsun viettelyksen talooni,se tulee kuin rukous mutta se on toista maata.
Viiltelee minusta palasia maailmaan,naulaa kiinni aikaan ja lattiaan,diagnosoi
toisen dignosoimaan,tuomitsee jonkun puolestani.

Ihminen on terveellisiä virikkeitä tarvitseva lapsi,lapsi kaipaa aikuisen opastusta ja aikuinen korkeamman kuin ihminen.
Emme me kuuntele jos ystävämme meitä opettavat,jumalia me kuuntelemme,mitä milloinkin.
Sana ei ole ihminen,sana ei hyökkää meitä vastaan.Sana on mietittäväksi,mikä on mietteitä vastaan.
Elokuvataide,kirjallisuus,musiikki. Kaikki ne ovat opettajan asemassa kuluttajaan nähden ja otamme niiltä vaikutteita aina arvomaailmoista eleisiin ja uravalintoihin.
Kehittäkäämme silmää sen suhteen minkälaisia virikkeitä suostumme ottamaan pienten aivoitustemme harmiksi sielunelämäämme värittämään.

Korkein toimii ajattelun ja toiminnan alueella motivoivana tekijänä,ohjaa ajattelua sekä tekoja.

Yrittäisinkö olla toisille mukava,jotta toiset ajattelisivat minun olevan mukava vai koska se on minusta mukavaa että muillakin on mukavaa?
Tai olisinko toisille mukava,jotta voisin olla ylpeä itsestäni universaalin rakkauden edessä luottaen siihen että kaikilla on mukavaa kun minullakin on mukavaa,vai
onko joskus kaikille parempi että lasken mukavuuteni pois ympäristöni hyvinvoinnin edessä?

Usein sillä hetkellä kun mieleemme iskee vastustamaton halu,me kuvittelemme että sen toteuttaminen
olisi meille henkisesti terveellistä ja ainut ovi kulkea,juuri se minulle sopiva.Saamme siitä kyllä nautintoa.
Pitäisin nautintoja kuitenkin elämän luonnollisina seurauksina enkä seuraamisen arvoisina lopullisina ohjenuorina.

Nykyisyyskäsitys ilman suhdetta ikuiseen ei etsi ikuista tasapainoa,se etsii taukoja,pakotietä,päätepistettä,alkua.
Se antaa eläimelle oikeuden ja siksi seuraa biologisia viettejään sieltä mistä aita on matala.

Me häsläämme ja kohkaamme halujemme perässä vapautta pakoon.
Turvassa syvemmiltä sielun tarpeiltamme laulamme aina vain teennäisempiä lauluja ja
kovemmalla äänellä kuin peittääksemme sydämestämme kantautuvan jyrinän.